UAV: n autonominen ohjauskyky voidaan jakaa kuuteen tasoon:
(1) Täysin institutionalisoidut valvontajärjestelmät ja strategiat, ilman kykyä reagoida muutoksiin itsessään ja ympäristössä; (automaattinen ohjaus)
(2) kyky mukautua esineiden ja ympäristöjen epävarmuuteen ja kyky muuttaa parametreja ja rakenteita;
(3) kykenevät reaaliaikaiseen vianmääritykseen, eristämiseen ja järjestelmän rekonstruointiin vikatilanteiden mukaan;
(4) kyky tehdä päätöksiä ja suunnitella tehtäviä muuttuvien tehtävien ja tilanteiden perusteella;
(5) kyky olla vuorovaikutuksessa ja tehdä yhteistyötä muiden monomeerien tai järjestelmien kanssa;
(6) kykenevät itseoppimaan ja kykenevät klusterin itseorganisointiin ja koordinaatioon.
Yllä oleva GG-quotti; autonominen ohjausGG-quotti; voidaan jakaa seuraaviin tyyppeihin:
Mukautuva autonomia: eli autonominen valvonta, jolla pyritään sopeutumaan erilaisiin epävarmuustekijöihin, joka kattaa kohteiden, ympäristön, tehtävien ja tilanteen jne. Aiheuttamat epävarmat tekijät, jotta järjestelmä voi saavuttaa ohjaustarkoituksen, kun UAV osallistuu.
Systemaattinen autonomia: Kun järjestelmä itsenäisenä agenttina toimii yhteistyössä muiden edustajien tai ihmisten kanssa, se voi suorittaa autonomisen koordinoinnin, yhteistyön, neuvottelut ja muut valvontatoimet. Omaan adaptiiviseen ohjaukseensa perustuen, se voi toteuttaa useita alustoja tai ihmisiä yhteistyöllisen autonomian kautta. Koneyhteistyöllä saadaan optimoidumpi ohjaustehoste monissa suhteissa, kuten resursseissa ja tehokkuudessa.
